”Eläimet tasapainottaa arkea” - sisarukset Albert ja Bertta Laaksonen kasvattavat erikoisrotuja Raattaman kylässä

25.01.2023
Ylämaankarja kiintyy omistajaansa ja pitää rapsutuksista. Kuvassa Albert Laaksonen.
Ylämaankarja kiintyy omistajaansa ja pitää rapsutuksista. Kuvassa Albert Laaksonen.

Raattaman kauniista kylästä löytyy Laaksosen perheen Lapinkoti- tila, jonka pihalla on monipuolinen äänimaisema - voit kuulla niin ylämaankarjan ammuntaa, american bashkir curly -hevosten hirnuntaa, porojen rou´untaa ja tietenkin Sihteeri-aasin omaperäistä huutoa. 


Laaksosten koti on Raattamassa sijaitseva metsän ja peltojen ympäröimä viihtyisä tila. Pihassa olevien aitausten takaa kurkistelevat uteliaat hevoset ja naudat, porot ovat vähän sivummalla omassa rauhassaan. Tilalla on yhteensä viitisenkymmentä eläintä, näistä noin kolmekymmentä ylämaankarjaa. Sisarukset Albert ja Bertta Laaksonen jatkavat äitinsä Armi Laaksosen perustamaa tilaa. Sukupolvenvaihdos tehtiin muutama vuosi sitten niin, että Albertista tuli osakeyhtiön vastuuhenkilö ja ensisijainen viljelijä.

Lapinkodissa käy vierailijoita tutustumassa tilan elämään

Armi Laaksonen teki rohkean siirron muuttaen Kymenlaaksosta Raattamaan lastensa kanssa 1990-luvun puolivälissä. Armi osti paikalliselta isännältä 5 hehtaaria maata, johon suunnitteli ja rakennutti tilat, ollen myös itse mukana rakennustyössä. Toiselta isännältä hän osti 2 hehtaaria peltoa, loput vuokrasi lähistöltä. Tila aloitteli toimintaansa vuonna 1997.

Tilan toiminta lähti käyntiin hevosten kasvatuksella ja hevosiin liittyvillä oheispalveluilla. Hevosia ei Raattamassa oltu nähty vuosikymmeniin ja tilan toiminta kiinnosti niin paikallisia kuin muualta tulijoita. Epäilyksiäkin oli, kuka tulisi Raattamaan asti hevosia katsomaan? Epäilykset osoittautuivat kuitenkin turhiksi.

Eläinten kasvatus on edelleen tilan pääelinkeino. Toimintaa tukee liitännäiselinkeinot. Laaksoset ottavat pieniä vierailijaryhmiä vastaan ja palvelevat heitä yksilöllisesti. Monet tulevat ratsastamaan tai vain katsomaan erikoisia, ja osalle myös eksoottisia eläimiä. Porot, hevoset ja vierailijoiden mukaan "tukkalehmät" kiinnostavat ihmisiä. American bashkir curly -hevosten kasvatus ja myynti, sekä ylämaankarjan kasvatus, ja pikkuhiljaa alkava lihan suoramyynti, muodostavat monipuolisen elinkeinon tilalle. Tilalla kaikilla on oma rooli yrityksen pyörittämisessä.

"Bertta on meidän eläinspesialisti. Minä olen sitten enempi talonmies ja kokki. Ohjelmapalveluissa laitan vierailijoille ruuat", Albert kertoo.

Albert ja Bertta Laaksonen hoitavat tilaa joustavalla yhteistyöllä
Albert ja Bertta Laaksonen hoitavat tilaa joustavalla yhteistyöllä

Ylämaankarjan kasvatus vaatii omanlaisen tietotaidon

Laaksosen tila on pienkasvattamo, joten aikaa eläinten käsittelyyn ja koulutukseen jää enemmän. Ylämaankarja ei rotuna tyypillisesti ole helpoimmasta päästä, ja esimerkiksi tilalla käyneet eläinlääkärit ja teurasautokuskit ovat yllättyneet Laaksosten nautojen helposta käsiteltävyydestä.

"Helsingin yliopiston tutkimuskin selvitti, että lehmä oppii kuudella toistolla, kun koira oppii yhdeksällä toistolla. Jos vaan viitsit opettaa lehmää niin se oppii", Bertta toteaa.

Erikoisrodun kasvattaminen syrjäisessä Raattaman kylässä ei kuitenkaan suju aina ongelmitta, esimerkiksi sorkanhoitajan saaminen Eemeli-sonnille on ollut hankalaa. Edellinen tuli Juvalta, yli 800 kilometrin päästä hoitamaan sonnin sorkat.

"Sorkkahoitaja sanoi, että ei ole eläissään nähnyt näin rauhallista siitossonnia. Jos Eemeli olisi kesken sorkanhoidon lähtenyt niin se ois vienyt sen koko telineen mukanaan. Eihän poika edes mahtunut siihen kokonaan", Bertta naurahtaa.

Ylämaankarjan sarvet ovat pitkät ja terävät, mutta niiden kanssa ei ole Laaksosten tilalla sattunut mitään vahinkoja. Laaksoset ovat valinneet aina rauhallisimmat vasikat jäämään tilalle, ja sillä tavoin jalostaneet karjaansa mahdollisimman helpoksi hoitaa. Eläimiin täytyy luottaa, sillä tarhassa käytetään vierailijoita katsomassa eläimiä lähietäisyydeltä.

"Huono luonne on periytyvä ominaisuus. Näitten eläinten jalostuksessa meillä on jo sen verran taivalta tehty, että meillä on nykytiedon valossa mahdollista jalostaa meidän käyttöön sopivia yksilöitä", Bertta kertaa.

Ylämaankarja on utelias ja peloton rotu
Ylämaankarja on utelias ja peloton rotu

Ylämaankarjan liha menee nopeasti kaupaksi lähialueelle

Tilan naudat kuljetetaan teurastamo-jalostamoon Pohjanmaalle ammattitaitoisen palvelun, eläinten kuljetuksen ja erityisesti sujuvan ja katkeamattoman kylmäkuljetuksen vuoksi. Kaikki teurastamot eivät pysty ottamaan ylämaankarjaa vastaan. Ylämaankarjan kuljetus vaatii tietynlaiset välineet ja esimerkiksi leveämmät kuljetuskäytävät. Markkinointia lihan suoramyynnille ei ole vielä tarvittu.

"Ensimmäistä erää kun otettiin, niin me luultiin, että pitää markkinoida. Se menikin niin, että ihmiset innostu ja kaikki halusi varata omansa", Bertta muistaa.

Ylämaankarja on erittäin lihaisaa ja vähärasvaista. Suoramyynnin suosion syyksi Bertta arvioi lähiruuan arvostuksen nousun. Monet paikalliset tietävät tilan ja myös siksi liha menee nopeasti kaupaksi. Laaksosten mukaan lähiruuan lähimarkkinointi riittää heille, koska lihan myyntimäärät eivät ole kovin suuria. 

Bertta ja curly-varsat sekä falabella -rotuinen Minni. Falabella on maailman pienin hevosrotu
Bertta ja curly-varsat sekä falabella -rotuinen Minni. Falabella on maailman pienin hevosrotu

Eläintenpito on elämäntapa

Albert ja Bertta ovat kasvaneet tilalla ja eivät osaa kuvitella muunlaista elämää. Bertta on kouluttautunut mm. hevostoimijaksi, ja Albert toimii Lapland Hotels Oloksella keittiömestarina. Tilan työt jakaantuvat luontevasti kaikkien omien vahvuuksien mukaan. Albert hoitaa konetyöt ja ruokinnat ennen työvuoroaan ravintolassa.

"Ravintola-alakin on aika hektinen ja siellä on omia ongelmia. Koen että eläimet tasapainottaa arkea. Ne ovat aitoja. Tuossa yhtenä päivänäkin kävin viemässä heinät niille ja kuuntelin hetken sitä rouskutusta ennen töihin lähtöä.", Albert muistelee.

Armi-äiti auttaa kaikissa tilan töissä ja Bertan pojan Hugon hoidossa. Tilanpito on sitovaa, ja tilalle on haastavaa saada lomittajaa, koska on kolme eri eläinlajia hoidettavana. Sekin kuitenkin saadaan välillä onnistumaan. Silloin lomittajaa neuvotaan laittamaan tilallisten takki päälle ja pitämään suu kiinni mentäessä ylämaankarjan tarhaan, jotta häntä luullaan tutuksi. Tämä menee täydestä nautoihin. Vaikka Laaksosen tilan ylämaankarja on leppoisaa, ne ovat epäileväisiä tuntemattomia kohtaan silloin kun talon väki ei ole paikalla.

Työ tilalla on kokonaisvaltaista ja sitovaa, mutta se on myös palkitsevaa monin tavoin.

"Oma henkinen taso on paljon rauhallisempi ja eläimet opettavat valtavan paljon. Jotkut löytävät kutsumuksensa vaikka korujen teosta tai kutomisesta, niin eläinten kanssa se on vastaavanlaisesti, löytää sen oman rauhan", Bertta avaa.

Eläinten ja luonnon kanssa oleminen tekee tutkitustikin hyvää ihmiselle. Maatilayrityksen pyörittämisessä ainoastaan paperityöt ei ole mieluisaa kenellekään Laaksosista ja niitä delegoidaan eteenpäin Bertalta Armille ja Armilta Albertille. 

"Kyllähän tämä on elämäntapa. Töissäkin aina sanotaan, että sinä oot maajussi ja kokki yhdessä paketissa. Yksin ei pystyisi tekemään tätä täysipainoisesti", Albert kertoo.

Laaksoset aikovat pitää tilan toiminnan heille sopivan kokoisena jatkossakin. Raskasta työtä ja hektistä rytmiä jaksetaan yhteisellä huumorilla ja eläinten rauhoittavalla vaikutuksella. 

Laaksosten tilalla asuu myös Sihteeri-aasi, jonka Albert ja Bertta ostivat äidilleen syntymäpäivälahjaksi. Sihteeristä on tullut erityisesti matkailijoiden suosikki hauskan ääntelynsä ja persoonansa vuoksi
Laaksosten tilalla asuu myös Sihteeri-aasi, jonka Albert ja Bertta ostivat äidilleen syntymäpäivälahjaksi. Sihteeristä on tullut erityisesti matkailijoiden suosikki hauskan ääntelynsä ja persoonansa vuoksi