Alan epävakaus ei lannista maatilayrittäjiä - "Muutoksia pitää pystyä tekemään"

Arvostus kotimaiseen ruuantuotantoon on nousussa koko Suomessa, mutta pelkällä arvostuksella tuottaja ei selviydy käynnissä olevista kriiseistä. Lapin huoltovarmuuden kannalta maatalouden säilyminen on merkittävässä asemassa. Selvitimme miten Lapin maaseudulla pärjätään kriisien keskellä.

Lappilainen maatalous on muuhun Suomeen verrattuna täysin omanlaisensa kokonaisuus

Lapissa pääasiallinen tilamuoto on nautakarjatalous, jossa tuotetaan maitoa tai lihaa. Lisäksi Lapissa harjoitetaan merkittävä määrä lammastaloutta. Porotaloutta unohtamatta.

"Lappi poikkeaa muusta Suomesta voimakkaimmin ehkä kasvuolosuhteiden vuoksi ja maakunnan sisäisen alueiden erilaisuuden vuoksi. Tuotanto perustuu pitkälti nurmikasvituotantoon ja nautakarjatalouteen. Lappilainen erikoisuus on porotalous, jolla on tärkeä taloudellinen ja imagollinen merkitys koko maakunnalle", Luonnonvarakeskuksen tutkija Rauno Kuha kertoo.

Lapin sisällä on suuria eroja maatilojen toimintaympäristöissä esimerkiksi viljelyn kannalta. Kemin, Tervolan ja Tornion alueella on luonto hyvin erilaista kuin esimerkiksi Ivalossa, tämä vaikuttaa peltoviljelyn menestymiseen. Lounais-Lapin alueella tilat ovat suurempia ja peltoala on tarkoin käytettyä. Pohjoiseen ja itään siirryttäessä tilojen etäisyys toisistaan kasvaa ja tilojen keskikoko pienenee. Tilan menestyminen ei kuitenkaan ole riippuvainen sen koosta tai sijainnista, vaan ympäri Lappia on menestyviä maatiloja.

Lampelan lypsykarjatilalla Tervolassa on robotillinen lehmiä, eli noin 70 kappaletta. Katariina ja Juhani Lampelan päivät kuluvat maatilan pyörittämisessä ja lastenlapsien kanssa touhutessa. Tervolan ympäristö on otollista viljelyyn.

"Tätähän sanotaan, että tämä on etelästä päin katsottuna banaanilaakso, kasvuolosuhteet ovat paremmat mitä vyöhyke vastaa.", Juhani kertoo.

Tervolasta noin 520 km pohjoiseen toimii Tarmo Pieskin lihakarjatila, missä olosuhteet ovat erilaiset.

"Haaste on, että pellot ovat siellä täällä. Pisin matka on 25 km, ja on siinä ajamista lohkojen välissä. Ei täällä ole niin tasaista. Hyviä puolia on maisemat, niitä on mukava katsella", Tarmo kertoo.

Tarmo Pieski on Utsjoen ainoa lihakarjatilallinen, naapurikylässä on yksi maitotila, josta Tarmo hakee vasikoita kasvatukseen. Utsjoella maatilayrittäjältä vaaditaan omatoimisuutta ja varautumista. Monipuolisia taitoja tarvitaan, sillä palvelut ovat kaukana.

Tervolan alueella on vielä useita maatilayrittäjiä, siellä toimii Lampeloiden lisäksi nykyään noin 17 muuta lypsykarjatilaa. Korona on verottanut ihmisten fyysistä näkemistä, mutta yhteistyötä on silti jatkettu kriisien läpi.

"Toisten yrittäjien kanssa ollaan päivittäin tekemisissä. Neuvoa ja varaosia voidaan vaihtaa. Ja aina muistaa, että jos on itseäkin autettu, niin voi toista auttaa", Juhani kertoo. 

"Kyllä se huolestuttaa ja epävarmuutta on ilmassa" - Katariina Lampela

Viljelijöitä huolestuttaa kustannusten nousun lisäksi sodan uhka. Kuvat Ukrainan tuhotuista pelloista ja navetoista eivät ole kaunista katseltavaa.

"Me ollaan kaikki samassa veneessä, nii kuluttajat kuin viljelijät. Se on jaettu murhe. Ainoastaan tässä on se, että me ei voida lähteä tästä käpälämäkeen. Tätä hommaa täytyy jatkaa. Ei tässä ihmishenki ole kysymyksessä, mutta eläimet", Juhani pohtii.

Jokainen suhtautuu kriiseihin tavallaan. Lampeloiden perheessä Juhani seuraa tiivisti maailmantilannetta, kun taas Katariina katsoo uutiset kerran päivässä, ja muuten pyrkii minimoimaan uutistulvaa.

"Ei noihin voi vaikuttaa, se täytyy pitää tietyllä etäisyydellä, mutta kuitenkin tietää mitä tapahtuu. Kylmän viileästi, ei tässä auta panikoida", Katariina kertoo.

Tarmo Pieski kertoo, että maailmantilanne ei ole vaikuttanut suoranaisesti hänen hyvinvointiinsa, mutta Venäjän toimet ja maatalouden tilanne huolestuttaa. Myös pohjoisen Lapin tilanne harmittaa, sillä tilat ovat vähentyneet nopeasti.

"Se on hiipunut se homma. Tiloja oli ennen kymmenittäin ja oli intoa", Tarmo kertoo.

Tilallisten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että maatilan pyörittämisen lisäksi on muutakin elämää. Maatalouslomittajat ovatkin äärimmäisen tärkeitä yrittäjien jaksamisen kannalta. Talviaika on leppoisempaa.

"Tässä työssä on parasta, kun talvella on paljon vapaa-aikaa. Talvella harrastan paljon pilkkimistä ja kelkalla ajelua. Se on hyvä, kun tunturissa pääsee vähän tuulettaan päätä", Tarmo kertoo.

Juhani ja Katariina Lampela taas iloitsevat tyttären perheen läsnäolosta.

"Jos on koko ajan maatilalla vain kaksi henkilöä, niin kyllä siinä ahdistuu ja ajatukset kiertää samaa rataa. Meidän vanhin tyttö muutti tuohon viereen perheensä kanssa. Heillä on pienet lapset, niin tässä on vilinää", Katariina kertoo.

Sopeutuminen on tuttua maatilayrittäjille

Kustannusten noususta puhutaan medioissa nyt, mutta nousu on alkanut jo viime kesänä. Maatilayrittäjät ovat tottuneet alan epävakaisuuteen.

"Tämä on paljon selvempi tilanne. Silloin 2014 Krimin miehityksen aikana, toivottiin tällä maitopuolella, että kyllä tämä palautuu. Nyt ei tartte enää sitä odottaa", Juhani miettii.

Parempia aikoja ei enää siis odoteta. Lapin maatiloilla keskitytään siihen mitä voi itse tehdä. Vaikeat ajat johtavatkin usein uusiin innovaatioihin ja ideoihin. Lampelat ovat esimerkiksi kokeilleet muuttaa peltojen viljelytoimenpiteitä.

"Nyt kun on tämä kustannuspaine niin mitä voi itse tehdä, sehän se on tärkein. Muutoksia pitää pystyä tekemään", Juhani kertoo.

Sähkön hinnannousu tuo tilallisille mittavan loven lompakkoon. Navetta laitoksena kuluttaa paljon sähköä, sillä koneiden on käytävä. Maatilalliset toivovat valtiolta helpotusta sähkölaskuihin esimerkiksi verotuksen muodossa. Kauppojen myös toivotaan ottavan vastuuta, ja nostavan tuottajahintoja. Avustukset ja kriisituet ovat lopulta aika pieni lohtu.

"Kyllä se on aika pientä mitä sieltä tulee niitä avustuksia, esimerkiksi lannoitteet on kolminkertaistunut hinnaltaan. Se on aika rajua nousua", Tarmo kertoo.

Juhani on ajatellut myös kriisien hyvää puolta. Ennen kriisejä kotimaisen ruoantuotannon arvostus ei ollut kaikilla sektoreilla niin korkealla.

"Kriisit on säikäyttänyt päättäjät ja kotimainen ruuantuotanto ei enää ole itseisarvo. Se ei enää ole niin, että maito tulee purkista ja jauhot tulee pussista", Juhani kertoo.

Maatilan pyörittämisen lisäksi Tarmo Pieskin perheellä on mökinvuokrausta, traktoriurakointia, sekä heinän- ja polttopuidenmyyntiä. Monet maatilayrittäjät tarjoavat tämän kaltaisia palveluja lähialueelle, koska näkevät, että kaikki tulot ei kannata olla maatilan varassa.

"Niiden tilojen, jotka pystyy, kannattaisi panostaa maatilamatkailuun. Me vuokrataan mökkiä pienimuotoisesti, kyllä siitä bensarahat saa. Jos on lähellä hiihtokeskuksia niin kannattaa se jotakin siihen kehittää", Tarmo kertoo.

Julkisella puolella pyritään ylläpitämään Lapin maaseudun elinvoimaisuutta

Luonnonvarakeskuksen tutkija Rauno Kuha on toiminut maaseudun kehittämisalalla pitkään. Hän valmistui agrologiksi vuonna 1997 ja vuoden 1998 alusta lukien on tehnyt töitä maaseutuelinkeinojen asiantuntijatehtävissä eri sektoreilla. Maaseudun kehitystyön pariin ajautuu usein maaseudun ihmiset.

"Maatalous ja maaseutu on ollut aina lähellä sydäntäni. Kyllä mullan tuoksu ja maaseutumainen elämäntapa on minussa lujasti kiinni", Rauno kertoo.

Nykyään Rauno on mukana useissa hankkeissa asiantuntijan roolissa. Lapissa on paljon kehittämisintoisia ihmisiä, ja hankkeita viedään eteenpäin yhteistyöllä. Mikä on sitten tämän hetken suurin kehityskohde Lapin maaseudulla?

"Miten saamme turvattua maatalouden jatkuvuuden ja maakunnan elinvoimaisen maatilarakenteen? Aivan liian moni on lopettamassa, vaikka tila olisi kannattava. Suuri huoli on siitä, että lopettavat ovat usein parhaassa työiässä."

Itäisen ja pohjoisen Lapin maatalous on jo selkeässä laskussa. Tärkeää on uusien osaajien saaminen alalle. Lapissa maatilayrittäjien keski-ikä on noin 54 vuotta. On jatkuvuuden kannalta merkittävää, että maatalous nähtäisiin nuorten keskuudessa elinkeinona, jolla tulee toimeen ja pääsee toteuttamaan itseään. Maatilayrittäjyyden markkinointiin ja esille tuomiseen vaaditaan jälleen yhteistyötä ja kehittämisintoa.

"Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta rahoitetaan hyvin monipuolisesti hankkeita, joiden tehtävä on rakentaa edellytyksiä lappilaisen maaseudun elinvoimaisuuden edistämiseksi", Rauno kertoo.

Vastuu Lapin maaseudun ja ruoantuotannon tulevaisuudesta jakautuu useille sektoreille. Kuluttajat, kunnallinen sektori, kaupat ja ravintolat ostopäätöksillään joko tukevat tai jarruttavat lappilaisen maatalouden ja ruoantuotannon jatkuvuutta. Valtion rooli on kriisitilanteessa korostunut.

"Toivoa sopii, että valtiovalta ymmärtää riittävän vahvasti kompensoida syntynyttä tilannetta, jotta korjaamatonta vahinkoa suomalaiseen elintarvikkeiden alkutuotantoon ja huoltovarmuuteen ei ehdi nopeasti syntyneestä kustannuskriisistä syntyä", Rauno toteaa.