Todellisessa vuosikorkoprosentissa myös lainan niin sanotut sivukulut on muutettu prosenttimuotoon. Jos haluaa ymmärtää hyvin, mitä tuo tarkoittaa ja miksi se on tärkeää, niin voi olla hyvä lähteä liikkeelle nimellisen vuosikorkoprosentin käsitteestä.
”Nimellinen vuosikorkoprosentti” on tavallaan ”todellisen vuosikorkoprosentin” aloituspiste ja se ilmoittaa lainan niin sanotusti pelkän korkoprosentin, mutta ei huomioi lainan mahdollisia euromääräisiä sivukuluja. Mahdollisia sivukuluja voivat, lainasta riippuen, olla esimerkiksi esimerkiksi lainan avausmaksu sekä kuukausittaiset laskutuspalkkiot.
Todellisessa vuosikorkoprosentissa huomioidaan myös lainan sivukulut yhdessä nimellisen vuosikorkoprosentin kanssa. Miksi sitten ei voi vain verrata eri pankkien nimellisiä vuosikorkoprosentteja tietääkseen, mikä laina on halvin?
Tuo johtuu siitä, että pankkien välillä on eroja siinä, mitä ja miten isoja sivukuluja ne perivät. Seurauksena tuosta puolestaan on se, että jos vain keskittyy eri pankkien lainojen nimellisten vuosikorkoprosenttien vertailuun, niin saattaa saada väärän kuvan siitä, minkä hintaisia lainat ovat suhteessa toisiinsa.
Ratkaisuna tuohon ongelmaan on todellisen vuosikorkoprosentin käsite. Siinä siis myös lainan mahdolliset sivukulut, kuten avausmaksu, huomioidaan korkoprosentissa. Tuo mahdollistaa sen, että eri pankkien lainoja vertaillessa on helppo löytää se, joka on aidosti halvin.
Koska nimellinen vuosikorkoprosentti ei sisällä sivukuluja, mutta todellinen vuosikorkoprosentti sisältää, niin on todellinen vuosikorkoprosentti käytännössä aina korkeampi kuin nimellinen vuosikorkoprosentti. Se, miten paljon isompi se on, riippuu lainan sivukuluista sekä lainasummasta.
Tuo jälkimmäinen asia selittyy sillä, että jos vaikkapa lainan kuukausittainen laskutuspalkkio on 4 euroa, niin on tuo isompi prosenttiosuus 100 euron kuin 1 000 euron lainasta, ja tuosta johtuen se nostaa 100 euron lainan todellista vuosikorkoprosenttia enemmän. Noin siis vaikka molempien lainojen kohdalla on euromääräisesti kyse samasta neljän euron summasta kuukaudessa.
On hyvä huomata, että lainojen sivukulujen enimmäismäärään liittyy rajoituksia. Tuo asia on osittain taustalla siinä, miksi eri kokoisten lainojen sivukulut voivat olla euroissa mitaten yhtä isoja. Olemme kirjoittaneet lainan sivukuluista ja niiden rajoituksista enemmän tänne (pitäisi avautua uuteen ikkunaan).
Mikä on hyvä todellinen vuosikorkoprosentti?
Se, mitä voi pitää hyvänä todellisena vuosikorkoprosenttina, riippuu voimakkaasti siitä, miten iso lainasumma on kyseessä. Mitä isompi lainasumma, niin sitä matalampi todellisen vuosikorkoprosentin pitää olla, jotta sitä voi pitää hyvänä. Lisäksi myös se vaikuttaa arvioon, onko kyseessä vakuudeton vain vakuudellinen laina.
Jos kyseessä on vakuudellinen laina, niin on hyvän todellisen vuosikorkoprosentin raja matalampi. Tässä tapauksessa siis ”matalampi” on sillä tavalla hyvä asia, että se tarkoittaa käytännössä sitä, että laina on halvempi. On kaksi syytä siihen, miksi vakuudellisen lainan korkoprosentin pitäisi olla matalampi: 1) vakuudellinen laina on pankille varmempi ja 2) vakuudellisen lainan hankkiminen vaati hakijalta enemmän vaivaa.
Eri kokoisten ja vakuudellisten sekä vakuudettomien lainojen korkojen eroja voi hahmottaa esimerkiksi vakuudettomien kulutusluottojen sekä vakuudellisten asuntolainojen kautta.
Kulutusluottojen korkojen vertailun perusteella voi todeta, että esimerkiksi 10 000 euron vakuudettoman kulutusluoton todellisen vuosikorkoprosentin olisi hyvä olla alle 13,20%, jotta sitä voi pitää hyvänä. Kokemusteni perusteella sitten vaikkapa 20 000 euron vakuudettoman kulutusluoton kohdalla olisi hyvä päästä alle 10 prosenttiin, jotta korkoa voi pitää hyvänä. Ison vakuudellisen asuntolainan todellinen vuosikorkoprosentti on puolestaan usein alle 3%.
Onko todellisen vuosikoron maksimia rajoitettu?
Todellisella vuosikorkoprosentilla ei ole Suomessa virallista ylärajaa. Käytännössä myös todellisen vuosikoron maksimiin kuitenkin vaikuttaa nimellisen vuosikorkoprosentin maksimi. Nimellisen vuosikorkoprosentin yläraja on tätä kirjoittaessani 17,50%. Lisäksi on rajoitettu niin, että lainasta saa periä erilaisia pakollisia sivukuluja enintään 150 euroa vuodessa, ja tuo yläraja on sitten vielä osittain riippuvainen lainasummasta.
Koska lainojen sivukulut ovat tyypillisesti euromääräisiä ja niillä myös on euromääräinen yläraja, niin ne tuppaavat nostamaan enemmän pienemmän kuin isomman lainan todellista vuosikorkoprosenttia (100 euroa vaikkapa 10 000 eurosta on enemmän kuin sata euroa 50 000 eurosta).
Sen lisäksi, että lainasta voidaan periä pakollisia sivukuluja, niin tarjoavat jotkin rahoituslaitokset nykyään myös maksullisia vapaaehtoisia lisäpalveluita. Tuollaiset ovat yleisiä varsinkin pienten lainojen, kuten 300 euron vippien kohdalla, ja ne voivat esimerkiksi nopeuttaa sitä, miten nopeasti laina siirretään tilille.
Jos ottaa vapaaehtoisen maksullisen lisäpalvelun, niin voi se nostaa lainan todellista vuosikorkoprosenttia jopa erittäin huomattavasti. Tiedosta tekoihin suosittelee tutustumaan tarkasti vapaaehtoisten lisäpalveluiden ehtoihin ennen päätöstä sellaisen mahdollisesta ottamista.
Lisäpalveluiden kuluissa sekä niiden hyödyllisyydessä voi nimittäin olla jopa huomattavia eroja lainapaikkojen välillä. Mainituista näkökulmista jälkimmäiseen liittyen esimerkiksi kokemukseni Bondorasta sekä Creditstarista voivat havainnollistaa tilannetta hyvin.
Haluat ehkä lukea myös näistä aiheista: